Terrierimäistä menoa: Karkulainen

Kauheaa kiirettä ollut koko toukokuu ja tämä kesäkuun alku. Ei ole paljon ehditty hengähtää, josko nyt istuisin alas ja kertoisin karvajengin kuulumiset.
Lyyti on päässyt takaisin lauman pariin. Itse vietän suurimman osan kesää Helsingissä harjoittelun merkeissä, joten koirat saavat lomailla Noormarkussa. Välillä kuitenkin vierailevat myös täällä suurkaupungin sykkeessä ;) Touko-kesäkuussa ei ole koirien elämässä mitään kummempaa tapahtunut, lukuunottamatta Lyytiä(yllätysyllätys)..
Toukokuun lopussa neiti päätti ottaa lenkillä hatkat ketun hajun perään ja olikin sitten tuolla reissulla reilun vuorokauden.. 18.5 oltiin illalla juoksemassa Idan ja koirien kanssa Ülenurmella, kun hiukan ennen autolle pääsyä Lyyti paineli peltojen välissä olevaan metsään. Ajattelin ensin, että se käy vaan kääntymässä jossain ja tulee takaisin, mutta puolen tunnin huutelun jälkeen ei neidistä näkynyt jälkeäkään. Jossain vaiheessa kuului vielä Lyytin "kettuhaukkua" metsän toisesta reunasta, mutta sen jälkeen oli aivan hiljaista. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa ja ukkostaa. Katri ja Isa tulivat vielä etsintöjen avuksi, mutta pakko oli luovuttaa kun kello alkoi lähestyä 12 yöllä ja oli jo pilkko pimeää. Käytiin Idan kanssa vielä viemässä Lyytin katoamispaikalle häkki, ruokaa ja viltti, jos neiti tulisi yön aikana tuttujen hajujen luo takaisin. Loppu yö meni aikalailla itkiessä ja valvoessa, tuntui niin epätodelliselta, ettei Lyytiä ollut..
Aamulla lähdettiin 6 aikaan tarkistamaan häkkiä, mutta siellä ei ollut kukaan käynyt. Haravoitiin Idan kanssa kahdestaan metsää ja 10 aikaan tuli muitakin auttamaan Lyytin etsinnöissä, neitiä ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Päivällä oli niin lämmin, että etsinnät oli pakko lopettaa hetkeksi. Käytiin tulostamassa Lyytistä katoamisilmoituksia ja levitettiin niitä iltapäivällä lähialueen taloihin ja bussipysäkeille. Osa porukasta haravoi edelleen metsää ja ajoi autolla lähialueita.
Ilta alkoi taas hämärtää ja mieli sen mukana. Ajatukset siitä, etten näkisi Lyytiä enää koskaan hiipivät väistämättä mieleen.. Viimein klo21 sunnuntai-iltana tuli soitto, että Lyyti oli viettänyt la-su yön lähellä olevalla asuinalueella jonkun naisen sohvalla :D Nainen kertoi, että oli tullut 3 aikaan yöllä kotiin ja huomannut ylimääräisen koiran sohvalla. Lyyti-neiti oli mennyt sadetta ja ukkosta karkuun avoimesta terassin ovesta!
Aamulla nainen oli houkutellut Lyytiä ulos, muttei ollut ottanu sitä kiinni, koska oli luullut, että neiti on jostain lähitalosta. Lyyti oli ulkona lähtenyt omille teilleen, eikä sitä ollut sen jälkeen näkynyt..
Olin niin helpottunut! Ainakin nyt tiedettiin, että Lyyti oli hengissä ja päässyt pois metsästä! Kiiruhdettiin kaikki asuinalueelle huutelemaan sitä ja levittämään lisää katoamisilmoituksia. Eräs toinen nainen huomasi meidät ja tuli kertomaan, että Lyyti oli käynyt la-su yönä myös heidän ikkunan takana, nainen oli tylysti vain ottanu neidistä kuvan facebookiin, muttei päästänyt märkää koiraa sisään..

Tässä naisen ottama kuva Lymperistä, ei ollut tarpeeksi anova ilme ilmeisesti, kunnei sisään päässyt :D

Asuinalueella ei Lyytiä näkynyt, joten lähdettiin eteenpäin huutelemaan(näytti nimittäin siltä, että neiti oli menossa kotiin päin!) Läheisellä kaupalla eräs mies kertoi, että Lyyti oli pyörinyt ilta 8 aikaan siinä lähellä. Haravoitiin ja etsittiin vielä muutama tunti, mutta kellon lähestyessä taas 12 yöllä oli aika luovuttaa.. Pieni toivonkipinä oli kuitenkin nyt Lyytin löytymisestä!
Oltiin juuri pääsemässä kotiin, kun tuli soitto! Joku poika oli löytänyt Lyytin heidän rappukäytävästä nukkumasta ja ottanut sen kiinni! Olo oli kuin lapsella jouluaattona, kun lähdettiin ajamaan takaisin kaupalle, jonne poika lupasin Lyytin tuoda! Siellähän se neiti oli, hieman sekaisin ja väsynyt retkestään, mutta täysin kunnossa kuitenkin! Mikä helpotus!
Lyyti ei nyt hetkeen kyllä ulkoile vapaana, sen verran säikähti tämä omistaja :D Oli hienoa huomata, miten monet tulivat auttamaan etsinnöissä! Ihan hurjasti kiitos kaikille!

Jotain mukavaakin on kuitenkin meille tapahtunut! Fani alkaa olla täysin toipunut sairaudestaan, kävelee ja juoksee jo kuin ennenkin! Tasapaino sillä on huonontunut, kaatuu helposti, jos joku sitä tönäisee, mutta muuten ei huomaa mitään. Niin hienoa! <3 Näyttelykalenteri alkaa myös mukavasti kesän osalta täyttyä Lyytin ja Hupin osalta. Myös Fanin Alpo-pentu tekee kesällä näyttelydebyyttinsä ;)
Loppuun muutama kuva koirien Yyteri-reissusta. Mukavaan kesän alkua kaikille!